Kuukausi: joulukuu 2012

Haukat

Taivaan repineet viillot,
keväisinä aamuina,
kertovat haukkojen palanneen.

Mainokset

Kaatuneita merkintöjä

Onko sillä oikeastaan niin väliä,
jos ei sure toisten kanssa,
juhli yhdessä,
vietä pyhäpäivien tapaan,

muistaa toisten olemassaolon,
mutta ei itseään…

Eksyneitten valtakunta

Joulukuussa sitä on muiden kanssa samalla viivalla aina.  Maaliviiva, jouluaatto häämöttää jossain kaukana, Jotkut ovat ottaneet varaslähdön, minä yleensä muiden  mukana lähtölaukauksen jälkeen, mikä se sitten onkaan, lähden matkaan. Jossain vaiheessa alan nykyisin ihmettelemään mitä hittoa minä oikein teen täällä.  Minä edes pidä juoksemisesta,  joulusta puhumattakaan.  Sitten hidastan vauhtia, jään joukon kannoille, katson kuinka muut puhaltavat viimeiset elinrippeensä kuusen koristeet kaulassaan maaliin.

Saatan kuvitella ihmisten ajatukset  ”OMG kaupat ovat kiinni kaksi ja puoli päivää – kuinka me selviydymme tästä koettelemuksesta! Ja sitten alkaa ostoskärryjen hullu täyttämisrituaali.  Minä ostin hernekeittopurkin, ok, sen juhlamallin, siinä on porkkanaa enemmän ja ns lihaa, kävin kauppahallissa hakemassa muutama satagrammaa kinkkua siivuja, en joulun vuoksi vaan siksi että se on hyvää voileivän päällä.

Viimeiset joulut ovat olleet kurjia, korvaukset ovat tulleet yleensä vasta joulun jälkeen, ei  riitä että joutuu viettämään joulun yksin, mutta vielä rahattomanakin. Tällä kertaa sentään tulivat juuri ennen joulua.  Ostin Marianna Kurton esikoisrunokokoelman ”Eksyneitten valtakunta”, tykkäsin siitä!  Sellaiselta sitä vähän tuntuu itsestäkin joulukuussa.  Toinen lahjanani itselleni oli massiivinen 337 sivuinen Jukka Vienon runokokoelma:  ”Stockan kulma”  josta on ollut hyvin vähän juttua missään. Vanhasta parnassosta löysin sen, eikä niitä parnassoja ole näköjään missään. Eivät näköjään lähetä sitä minulle vaikka tilasin lehden, nimi mustalla listalla, varmaan joulupukillakin….

Avainten haltijat

Avaimia, niitä on monenlaisia, mutta mistä löytää avain lukkoon jota ei avata avaimella…jossa ei ole lukkoa.. kuin sydämelle. Se lukko on sellainen, kiertäessään myötäpäivään se avautuu, kiertäessään vastapäivään,  se lukittuu, eikä sieltä pääse enää koskaan ulos, ei avaimella tai ilman.  Haluaisiko sitä sinne sittenkään, jos ulos ei pääsisi koskaan…

Jos nielaisee mustan aukon

Jos nielaisee mustan aukon, ei auringolle jää paljon tilaa.  Päivät on lyhyitä ja nopeita, pimeyttä kestää liian kauan  liike käy lähellä hämärää.  Juuri kun raskas uni putoaa, terävien aurojen kirske asfalttia vasten saa kuolleetkin heräämään, vilkkuvat valot eivät ole viimeisiä valomerkkejä.