Autiot rannat

Matka todellisuudesta oli alkamassa, kesäloma, kaksi kuukautta irti sivistyksestä, sähköposteista, viesteistä, kaikesta. Perjantaina, töiden jälkeen pakkasin viimeiset tavarani autooni joka oli jo täynnä kaikenlaista tarpeellista. Kävin kaupan kautta ja ajoin venesatamaan. Siirsin tavarat purjeveneeseeni, irroitin köydet laiturista vapautin itseni kaikesta, ja purjehdin sydän onnellisena ilosta kohti omaa saartani.

Tummat pilvet vaelsivat taivaalla tuoden tuulen mukanaan. Kaukana taivaanrannassa saattoi nähdä sateen, se oli kuin kaihdin ikkunan edessä. Se saattoi olla kohdalla kun pääsisin saareen, ajattelin, mutta en murehtinut sitä. Minä pidin sateesta, myrskyistä joissa tunsin itsensä pieneksi tyrskyjen keskellä saaressa, myrskylyhdyn valossa, kahvikuppi kädessäni.

Minä rakastin purjehtimista aavoilla selänteillä, rantojen kadottua näkymättömiin, purjeiden lepattaessa, kuljettaen venettä äänettömästi kuohuvien aaltojen päällä. Linnut olivat aina merkki saarista. Oli opittava lukemaan lintujen lentoa, katsottava taivaalle, aistittava tuulta, opittava näkemään.

Advertisement

4 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s