Kellari

Sade tuntui erilaiselta, kattopellit olivat uusittu eivätkä ne ropisseet samalla lailla kuin ensimmäisessä talossa. Kellari oli niin pimeä että pelkäsin siellä olevan hirviöitä. Pyöräsuoja oli pitkä pohjaton tunneli jossa ainakin asui pelottavia olentoja. Jos katsoi tarkasti, niiden punaiset silmät kiiluivat pimeydessä odottaen saalistaan. Liitereiden ovet narisivat kuin aaveet. Ei niihin voinut mennä sisälle ellei varmistanut ovea. Jos ovi menisi kiinni, sieltä ei enää ikinä pääsisi pois. Ne odottivat juuri sitä, aaveet ja hirviöt jotka söivät sielun.

Advertisement

2 comments

  1. Iiih, en ole koskaan ajatellutkaan, että sade ropisee eritavoin erilaisilla katoilla. Pidän kovasti tällaisista pienistä tarkoista havainnoista!

    1. Kiitos Hilbert, kun kattomaterialit vaihdettiin sateen ropina muuttui. Runo kuuluu seuraavaan runoteokseeni, ”Veteen piirretyt talot” oikeastaan ennen tätä on yläpuolella oleva runo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s