Ullakolla

Vintti oli jännittävä paikka, sen puulattia narisi tietyissä paikoissa niin etteivät vanhemmat ihmiset uskaltaneet astua siihen kohtaan. Pelkäsivät putoavansa, vaikka lankut olivat kuin hirsiä. Se oli hämärä paikka, aivan kuin pyramidi seinien kohdatessa katon rajassa. Sateella katto ropisi unettavasti. Oli mukavaa mennä pitkälle puisen lattian päälle ja kuunnella sateen musiikkia. Usein sinne nukahti, unohti kaiken, koko maailman. Sen pienistä ikkunoista näki uusiin maailmoihin, pellon taakse, kaukaisen metsän reunaan jossa en ollut vielä koskaan ollut.

Advertisement

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s