Runotorstai – Koti

Sade tuntui erilaiselta, kattopellit olivat uusittu eivätkä ne ropisseet samalla lailla kuin ensimmäisessä talossa. Kellari oli niin pimeä että pelkäsin siellä olevan hirviöitä. Pyöräsuoja oli pitkä pohjaton tunneli jossa ainakin asui pelottavia olentoja. Jos katsoi tarkasti, niiden punaiset silmät kiiluivat pimeydessä odottaen saalistaan. Liitereiden ovet narisivat kuin aaveet. Ei niihin voinut mennä sisälle ellei varmistanut ovea. Jos ovi menisi kiinni, sieltä ei enää ikinä pääsisi pois. Ne odottivat juuri sitä, aaveet ja hirviöt jotka söisivät sielun.

Runotorstai – Koti

14 comments

  1. Pienen lapsen pelot on tavoitettu hyvin – varmaan liki jokainen lapsi on pienenä katsonut pelonsekaisin ajatuksin kotioven ulkopuolelta vähitellen avautuvaa maailmaa, jossa on kummia paikkoja, jonne ai ensin saa mennä yksin, kaikkea sitä mitä runossasi on.

  2. Tuttu tunne, lapsuudesta.
    Pelkäsin pimeää, mutta sitten sierrätin itseäni ja huomasin ettei siellä mitään pelättävää olekaan, pyöräkellarissa siis.

  3. ”Kellari oli niin pimeä että pelkäsin siellä olevan hirviöitä” Tykkään tästä lauseesta. Niin lyhyt ja ytimekäs, mutta heti vetäisee tunnelmaan. Voin kuvitella katsovani pimeyteen ja näkeväni siellä hirviöitä.

  4. Heti ensimmäinen lause tuo mieleen voimakkaita konkreettisia muistoja; muutto uuteen kotiin oli pienelle lapselle jännittävää ja pelottavaa.

    1. Elävä ja tuore kuvaus lapsen peloista. Hyvin tunnut muistavan. Oli meilläkin mummolassa sellainen kellari…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s