Muuri joka erotti heidät tästä ajasta,
oli tuntemattomien teiden viivoittamat
sen takana mantereet äärettömän pitkät,
he käänsivät selkänsä eiliselle,
mutta kuulivat niiden äänet
askeleittensa kaiussa.
Oli vain huominen jota he eivät vielä nähneet,
he tiesivät sen olevan paikassa
jossa sydämet vannoivat sanoja.
Soturien laulut taottiin kilpiin,
kuninkaat kuolivat ennen kansaansa,
muuttuen sanoiksi muurille.
—————————————–
Runotorstai – Loitsu
Ari - Runoja 
Pidän tuosta ”soturien laulut taottiin kilpiin”. Muuten en oikein päässyt sisälle, simppeli kun oon.
Kiitos viiva, tämä kuvaa ikiaikaisia sotureita ja heidän riittejään. Sotureilla oli usein kilvissään salaperäisiä tekstejä, loitsuja. Kuninkaat loitsusivat viimeisinä sanoinaan jotka kaiverrettiin muuriin.
Ahaa. Kiitos selityksestä. Loitsuaihetta lähestyitkin vähän ilmavammin tai abstraktimmin.
”Soturien laulut taottiin kilpiin,
kuninkaat kuolivat ennen kansaansa,
muuttuen sanoiksi muurille.”
Itsekin pidin tästä eniten. Alku pohjusti tunnelman hyvin tähän. Tässä on syvä viisaus. En niinkään ajatellut niitä konkreettisia kaiverruksia vaan sitä, että monesta mahti-ihmisestä on jäänyt vain muutama sana tai tarina jäljelle jälkipolville. Niin vähän heistäkin jäi, niin vähän meistäkin jää.
Kiitos Heidi, sattumalta tuo viimeinen lause kuvaa aika hyvin tilannetta
Historiaa kaukaa ja se toistaa itseään tänäänkin.
Aivan historiaa tänään, kiitos Arleena
Ikiaikaisia tunnelmia, sanat totta tänäänkin, liian monessa paikassa. Tuli mieleen Syyrian tilanne. Soisi todellakin kuninkaitten kuolevan ennen kansaansa.
Ikävä yllä, vaikka en niin ajatellutkaan syyriaa
tässä tuntuu olevan niin paljon tasoja, että pitäisi lukea todella hitaasti ja pohtien monta kertaa.. hieno!
Kiitos Manna, tykkään tälläisistä mytologisista ajatuksista
sama täällä päässä, mytologia vetää puoleensa!
Pidin runon vahvasta tunnelmasta, myyttiseen vivahtavasta. Mutta yksi huomautus. Runon alkupuolella on heilahtelua yksikön ja monikon välillä, syy siihen ei ainakaan minulle selvinnyt. Esim. 1. ja 2. säe: teiden viivoimaT viittaa muuriin, siis yksikköön. Ongelmallisinta on säkeissä 4 ja 5: ”he käänsivät selkänsä eiliselle, / mutta kuulivat niiden äänet” Keinden ääniä ’he’ kuulevat? Jos kuulevat eilisen ääniä, niin sitten olisi kai parempi ilmaus ”kuulivat sen äänet”? Pidän tuosta säeparista, mutta se vaatisi hiontaa. Ehdottomasti parhaat säkeet olivat viisi viimeistä.
Joo, nyt kun katson paremmin niin olet ihan oikeassa, täytyy olla tarkempi, kiitos Tuima