Kuukausi: marraskuu 2013

Runotorstai – Kultaiset vuodet

Minulla.. ei.. joskus kun…kirjoitan….kuusi jouluna….silloin…aikana…ennen..lassie 16 vuotta…..toisessa kerroksessa…..olette suorittanut…arvosanoin5…..vuosia sitten…ensimmäinen oma kirjani…Helsinki-Pasila-Espoo-Karjaa….teidät on valittu….tunnen…tähtitaivaan alla…illalla kun veit minut kotiin…toisessa ajassa…kenties….muistan..hiljaisuudessa…vain sanat merkitsevät.

Runotorstai – kultaiset vuodet

Mainokset

Runotorstai mars runo III

”I feel – Minä tunnen” oli planeettojen asento syntyessäni. Synnyin kun mars laskeutui neljänteen huoneeseeni. Minusta ei tullut taistelijaa, vaan sisäinen soturi, runoilija, jonka kadonnut vesi marsin elementissä sai aikaan, veden merkitys
teki minusta herkän,  runoilijan, rauhallisen jonka sisällä palaa tuli. Minun piti syntyä silloin kun aqurius lensi taivaankannen yli, pitkän kovan päivän päätteeksi jolloin kaikki mitä tarvitsit oli rakkaus. Kiitos mars kun tulit huoneeseeni.

Runotorstai – Millaisen runon lähettäisit mars planeetalle

Runotorstai – mars runo II

En minä kaipaa paikkaan jossa sielu jäätyy kylmemmäksi kuin jää, saturnuksen renkaiden noustessa punaisessa aamunkoitteessa Olympuksen takaa, tyhjien kanavien virratessa punaista hiekkaa hiljaisuuden laaksoon jossa oudot kasvot katselvat meitä, pelon ja kauhun kiertäessä radallaan horisontin taakse kolmanteen huoneeseen. Me innostumme tutkimaan, kiertelemme uteliaana pinnalla, hengen pudotessa kraateriin pääsemättä koskaan enää tasangolle.  Kuiden laskeutuessa auringon nousuun myrskyjen peittäessä kaiken alleen.

—————————————————————————————

Runotorstai – Millaisen runon lähettäisit mars planeetalle

Runotorstai – runo mars planeetalle

Vanha isäntä Nieminen passitettiin toissa syksynä kellokosken sairaalaan, oli alkanut nähdä pieniä vihreitä miehiä metsän laidassa, oli kuulemma jutellutkin niiden kanssa, sanoivat tulleen marssista. Vanha mieshän se Nieminen oli, yli 70 jo, mutta ei se ennen ollut puhunut niin levottomia, oikeastaan ei se ollut puhunut paljon mitään koskaan. Hiljainen mieshän se Nieminen oli, asusteli maatilallaan yksin.

Muutaman kuukauden olivat siellä Kellokoskella pitäneet, sitten se päästettiin takaisin kotiin. Sanoivat Niemisen muuttuneen, kylilläkin se saattoi ihan tuosta vain alkaa juttelemaan, ja ihan ventovieraiden kanssa. Joku oli nähnyt Niemisen nauravan. Yövieraitakin sillä oli ollut jo, Leskirouva Marketan nähtiin pyöräilevän sinnepäin harva se viikonloppu nykyisin. Niemiselle oli alkanut hyvä jakso elämässä.

Moni oli sen jälkeen toivonut näkevänsä marssilaisia, siellä ne kyläläiset niemenkulman pellon laidalla seisoskelivat iltaisin, katselivat taivaalle ja odottivat yhteyttä.

Runotorstai – Haasteen aihe: Minkälaisen runon sinä lähettäisit mars planeetalle?

Runotorstai 302 haaste

Marraskuu yöt, olen tästä lähtien vain pimeyttä, valoa jota sanat eivät läpäise. Polkujeni päässä minusta on tullut tälläinen, tarinoiden riivaama lausahdus. eikä minulla ole varjoakaan joka seurasi muita. Tiedän, pimeydessä on oltava aina valppaana, katseet joita ei näe, seuraavat varjoissa luullen sanojen olevan ainoa oikea totuus jonka taakse kukaan
ei näe. Kuinka väärässä he ovatkaan. Minä näen sarastuksen.

——————————————————————-

Runotorstai – teksti

Shakespearen lause 53 sonetista:

Millaista ainetta  ja mitä olet:
miljoonat varjot näen vierelläsi?”