Runotorstai 302 haaste

Marraskuu yöt, olen tästä lähtien vain pimeyttä, valoa jota sanat eivät läpäise. Polkujeni päässä minusta on tullut tälläinen, tarinoiden riivaama lausahdus. eikä minulla ole varjoakaan joka seurasi muita. Tiedän, pimeydessä on oltava aina valppaana, katseet joita ei näe, seuraavat varjoissa luullen sanojen olevan ainoa oikea totuus jonka taakse kukaan
ei näe. Kuinka väärässä he ovatkaan. Minä näen sarastuksen.

——————————————————————-

Runotorstai – teksti

Shakespearen lause 53 sonetista:

Millaista ainetta  ja mitä olet:
miljoonat varjot näen vierelläsi?”

Advertisement

2 comments

  1. Jotenkin minusta tuntuu, että ainoaan totuuteen uskojat ovat aina väärässä…. Tiedä sitten. Kiitos tästä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s