Runotorstai – Sinivalkoinen

Sinivalkoinen ääni

Kuuluu laukaus, ääni kaikuu betonisissa holveissa, piikit painautuvat hiilimurskan pintaan,  juoksijat kaartuvat ensimmäiseen kaarteeseen.  joukko on kasassa, kunnes joku pidentää askeltaa, nopeuttaa tempoaa, osa jää jälkeen, selät katoavat askel askeleelta kauemmaksi, joukko muuttuu jonoksi. Piikit uppoavat enää vain hetken radanpintaan, hiilimurskasta irtoaa palasia juoksijoiden kiihdyttäessä vauhtia. Selostajan ääni on kuin hyökyaalto, mitä lähempänä, sen voimakkaampana ja korkeampana se kiitää stadionilla. Juoksivat tuntevat latautuneen äänen, siivittäen yhä nopeampaan tempoon. Kirkas kimeä kellon kilkatus palauttaa tajunnan takaisin hämärän rajamailta, hikipisarat lentävät viimeisten voimien rutistuessa lihaksista, loppu huipennus viimeinen 25 kierros alkaa. Selostajan ääni kohoaa kuin myrsky, juoksivat repivät viimeiset voimansa irti, maalilinja lähenee, kurotus, nauha katkeaa, voittaja maalissa. Juoksivat ja selostaja ovat antaneet kaikkensa.

Runotorstai – sinivalkoinen

Advertisement

12 comments

  1. Piti oikein etsiä vastaavia runoja Helsingin olympilaisista, mutta niitä ei paljon ole, oikeastaan en löytänyt yhtään, kiitos Sirpa

  2. En juurikaan kilpaurheilua seuraa, mutta jokainen ikäluokastani muistaa Tiilikaisen Pekan ja Helsingin olympialaisten ”Satupekan”, tsekkiläisen Emilin. Hyvin olet tavoittanut selostajan äänen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s