Month: tammikuu 2014

Runotorstai – kuvahaaste

Ennen ymmärryksemme alkua oli pallomeri, sinisiä, vihreitä, punaisia palloja.  Ne kuuluivat hiljaisuuden maailmaan, valtakuntaan, jossa oli vain Ajan jumalat, jotka  päättivät, oli aika. Tapahtui räjähdys, ajan siirtyessä tähän maailmaan, pallomeren käsite muuttui. Nyt se oli iloa, naurua, huutoa ja mekastusta.

Runotorstai – kuvahaaste

Runotorstai – Aika

Ajan syvyydessä oli aukko, sellainen josta saattoi nähdä vuoroveden virtauksen, kuinka  vesi pakeni rantakiviltä, nousi saarien kallioille, jätti vihreät pellot kuiviksi. Elämä on yksinkertaista – me emme ole, sanoi kerran eräs viisas nainen, joka löysi lapsien kasvoilta auringon, hymyn pieniltä huulilta jotka  kertoivat elämän ilosta. Aika oli liian pitkä matka, lapset olivat oikotie, kuin aukko ajan syvyydessä.

Runotorstai – Aika

Runotorstai – talven taidetta

Lumimato oksalla pudottaa hiutaleita, on kuin sataisi tuhansia pieniä tähtiä taivaalta. On hiljaista, jossain jääkristalli odottaa auringonlaskua kirkastuessaan täyteen loistoonsa. Lumi on kietonut valkoisen kaulaliinan puun ympärille, tähkäpalloilla on pienet karvahatut suojanaan. Lammikolle on syntynyt pienten huurrekuusien metsä jota valkoiset kaislat ojentuvat tervehtiäkseen. Kuun tyttäret aloittavat tanssin revontulien loisteessa.

Runotorstai – Sydäntalvi

Myrsky oli saartanut yöllä pihan kuuset valkoiseen vaippaansa, oksat notkuivat lumisen kerroksen alla. Lumi kinostui kuusien vierelle kaulaliinaksi joka peitti alimmat oksat alleen. Pienet jäljet veivät läpi lumisen vallin kuusien alle, paikkaan jossa havunoksat tekivät siitä kuin kodin.

Runotorstai – Sydäntalvi