Kuukausi: maaliskuu 2014

Runotorstai – Kärsivällisyys

Juuret heräävät, ravistelevat itseään, oikovat pistokkaitaan, murertavat multapaakut, kohottautuvat hiljalleen lähemmäs pintaa, puhkaisevat sulaneen maan, aistivat vielä pohjoistuulen kylmyyden. Aurinko lämmittää mutta vielä ei ole aika. Vetäytyvät takaisin, työntävät multapaakut takaisin pinnalle, kääriytyvät yhteen, uneksivat kesästä kun madot alkavat kutitella.

Runotorstai  – Kärsivällisyys

Mainokset

Runotorstai – Armo II

Valo tekee sen, puhkaisee tyhjyyden, antaa ääriviivat, kuljettaa varjoja, näyttää suunnan,
oli mentävä kauas, pudottava syvälle löytääkseen pinnalle.

Runotorstai – Armo

Runotorstai – Armo

Silloin kun silmäsi olivat surulliset, et ollut itkenyt sanoit. Kuljet edestakaisin ja  palaat takaisin ihmettelemään minne olet menossa. Tämä paikka ei ole hyväksi sinulle, etkä sinä voi tehdä ihmeitä. Meri on jo jäätynyt etkä uskalla kävellä sen päällä pelkäämättä putoavasi. Painat pääsi ikkunaan ja kuuntelet hiljaa toivoen, että joku tulisi hakemaan sinua.

Runotorstai – Armo

Runotorstai – Ympäristö II

Kukaan ei tiennyt tarkalleen kuinka kalat nukkuivat. Ne pudottautuivat ensin lähelle pohjaa, aluskasvillisuuden tai merivuokkojen sekaan ja sulkivat silmänsä, uneksien kaikenlaisista asioista. Nukkuessaan ne näkivät unta mehevistä madoista, pienelävistä, levistä, ruoka oli niille tärkeää, kaloilla ei ollut muuta tarkoitusta kuin syödä ja kasvattaa poikasia. Joskus ne näkivät unta uponneista laivoista joiden sisälle ne saattoivat mennä turvaan, perustaa perheen ja kodin. Siellä ne olivat turvassa kaikilla vihollisiltaan. Uponneet sukellusveneet olivat asia erikseen, kalat eivät pitäneet niistä, niihin ei pääsyt millään sisälle, eivätkä ne osanneet avata niiden luukkuja. Kesti tolkuttoman pitkän ajan, ainakin satatuhatta kalojen sukupolvea ennen kuin ne ruostuivat puhki.

Runotorstai – Ympäristö