Runotorstai – Ympäristö II

Kukaan ei tiennyt tarkalleen kuinka kalat nukkuivat. Ne pudottautuivat ensin lähelle pohjaa, aluskasvillisuuden tai merivuokkojen sekaan ja sulkivat silmänsä, uneksien kaikenlaisista asioista. Nukkuessaan ne näkivät unta mehevistä madoista, pienelävistä, levistä, ruoka oli niille tärkeää, kaloilla ei ollut muuta tarkoitusta kuin syödä ja kasvattaa poikasia. Joskus ne näkivät unta uponneista laivoista joiden sisälle ne saattoivat mennä turvaan, perustaa perheen ja kodin. Siellä ne olivat turvassa kaikilla vihollisiltaan. Uponneet sukellusveneet olivat asia erikseen, kalat eivät pitäneet niistä, niihin ei pääsyt millään sisälle, eivätkä ne osanneet avata niiden luukkuja. Kesti tolkuttoman pitkän ajan, ainakin satatuhatta kalojen sukupolvea ennen kuin ne ruostuivat puhki.

Runotorstai – Ympäristö

Advertisement

6 comments

  1. Ari, pidän tästä mielettömästi! Pidän tarinanomaisista, proosamaisista runoista ja tässä on huikean upea tunnelma. Luin tämän moneen kertaan ja aina tämä jotenkin viehättää. Etenkin tuo sukellusvenekohta on niin hienosti kuvattu ja ajatuksia herättävä.

  2. Ajattelen tätä liian biologisesti:< Miten sulkea silmät ilman silmäluomia jne. Mutta tunnelma on kuitenkin kaunis!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s