Kuukausi: huhtikuu 2014

Runotorstai – Siemen

Vielä vuosikymmenten jälkeen sen saattoi muistaa hetkittäin, tunteen, katsellessa ikkunasta pellon yli metsän laitaan, unelman jostain suuresta jota  ei ollut koskaan kokenut tai olisi kyennyt toteuttamaan. Siemen oli kylvetty, se odotti vain kasvamistaan.

Runotorstai – siemen

Mainokset

Uusi netti runokirja julkaistu

kansi4Uusi netti runokirja julkaistu   Kalojen  maailma voi ostaa e-kirjana täältä

Kaloilla oli huumorintajua vaikka ei sitä äkkiseltään ulkomuodosta olisi uskonutkaan. Talvisin ne nimittelivät toisiaan leikillisesti seiteiksi tai pakastekaloiksi ja sitten ne heittäytyivät virran vietäväksi aivan kuin kuolleet seitit tai pakastekalat. Pienemmät kalat leikkivät merien jäädyttyä luistinradoilla joita jää oli luonut pinnan alle. Ne saattoivat laskea satoja kertoja pelkästä ilosta alas niin että niiden suomuissa oli pitelemistä, etteivät ne irronneet.

Runotorstai – Huolehtia

Elämä vaati enemmän. Ne jotka eivät olleet kyllin vahvoja, lähtivät, mutta ne jotka jäivät, heitä ei pystynyt kaatamaan enää mikään. Ihmiset olivat kuin puita, vahvoja, syvään juurtuneita. Tässä paikassa miehet tekivät työt, vaimojen hoitaessa kotia ja karjaa. Heidän maailmansa oli erilainen, puhuivatkin eri kieltä, halusivat erottua, olla itsenäisiä. Ja mitä kauemmaksi kulki sen erilaisemmiksi paikkojen nimetkin muuttuivat. Ei siellä enää pärjätty mantereen kielillä, mitä kauemmin ihmiset olivat siellä asuneet, sitä enemmän he unohtivat sen jota sanottiin äidinkieleksi. Ihmiset olivat jotenkin yhdenmukaisia päältä päin katsottuna, samaa geeniperinnettä. Yleensä saaristolaiset avioituivat saaristolaisten kanssa, harvemmin kukaan mantereelta tuli saarelle asumaan. Täytyi rakastaa paljon, enemmän kuin normaalisti muuttaessaan saareen. Piti rakastaa toista niin paljon ettei uskonut sellaisen olevan edes mahdollista. Täytyi omata kalojen sydän

Runotorstai – Huolehtia