Kuukausi: kesäkuu 2014

Muisto

Vaikka hiukset ovat jo hieman harmaantuneet,
silmissä on vieläkin se sama katse
kuin edessä istuneella poninhäntäisellä tytöllä
kolmannella luokalla.

Mainokset

Lehdet

Myrskyt jotka tuhoavat suuria kaupunkeja,
eivät saa kaikkia puiden lehtiä irtoamaan,
hennoilla varsilla ovat oksissaan,
mutta kuinka lujasti ne pitävätkään kiinni.

Runotorstai – juhannus

Tuulisina päivinä oli kuin suuri käsi olisi silittänyt lainehtivaa viljapeltoa, sormet hipovat heiniä jotka laskeutuivat nöyrästi alas, kohoten tuulen mukana. Talot oli koristeltu vihrein koivun oksin ja pihamaat olivat täynnä kukkaloistoa. Aurinko ei laskenut enää, tuli leiskui kokossa rätisten liekkien noustessa korkeuksiin.  Käsi tarttui käteen kesäyön kauneinpina hetkinä, oli juhannus.

Runotorstai – juhannus

Runotorstai -pöly

Talon nurkalta, päätyhirren kohdalla oli pieni rako josta näkyi talon sisälle, ei siellä oltu enää asuttu vuosikymmeniin, se oli hylätty. Ikkunan luona oli pieni pöytä jonka päällä oli valkoinen pöytäliina, pitsiset ohuet verhot olivat ikkunan molemmin puolin. seinän edessä oli suuri kirjahylly, kirjoja oli harvakseen, osa niistä oli kaatunut. Valkoinen kattoon saakka kohoava kaakeliuuni seisoi nurkassa, pienellä pöydällä oli kuvia, joista oli jo aikaa, pöly oli harsottanut kuin säilyttääkseen muistoja. Maton päältä saattoi nähdä vielä jäljet jotka joku oli jättänyt, ne kulkivat ikkunan ja kaakeliuunin väliä. Peili, joka oli ajan tummentama, kertoi joskus kaiken kauneuden, nyt siitä ei enää voinut nähdä itseään, se armahti katsojaa.
runotorstai – pöly