Runotorstai – juhannus

Tuulisina päivinä oli kuin suuri käsi olisi silittänyt lainehtivaa viljapeltoa, sormet hipovat heiniä jotka laskeutuivat nöyrästi alas, kohoten tuulen mukana. Talot oli koristeltu vihrein koivun oksin ja pihamaat olivat täynnä kukkaloistoa. Aurinko ei laskenut enää, tuli leiskui kokossa rätisten liekkien noustessa korkeuksiin.  Käsi tarttui käteen kesäyön kauneinpina hetkinä, oli juhannus.

Runotorstai – juhannus

Advertisement

8 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s