Koira

Koira nukkui illalla vieressäni mökillä, jossain yön aikana se siirtyi lattialle oven viereen, siellä oli varmaan viileämpää. Joskus se tuli herättämään yöllä, halusi ulos, mökillä tuli aina annettua kaikenlaista, makupaloja. Se ryntäsi heti lähimpään pusikkoon, oli häveliään näköinen ja kuopi sitten maata aivan kuin peittääkseen jälkensä. Se osasi silloin jäädä lattialle oven suuhun nukkumaan.

Pienestä ikkunasta näkyi järvelle, ukkospilvet tulivat aina järveltä, metsän korkeiden kuusien takaa. Sateen ropinaa oli mukavaa kuunnella, pisarat juoksivat ikkunassa, tekivät siitä taulun. Myrskyjen jälkeen kaikki näytti vihreämmältä, tuoksui huumaavalta, ruohikon kosteus tuntui varpaiden välissä.

Veneeseen koira ei tullut koskaan. Lähtiessäni soutelemaan se juoksi rannalle veneen luokse, joskus se nosti tassunsa keulaa vasten katsellen airoja, penkkejä, ei sillä ollut aikomustakaan hypätä. Työnnettyäni veneen vesille se juoksi laiturille, ei haukkunut, tuhahteli, jäi istumaan laiturin päähän katsellen tarkasti minua veneessä järvellä. Aikanaan se kävi makaamaan, painoi kuononsa laiturin lautoja vasten, odottaen koska tulisin takaisin.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s