Kuuntelin aamun heräämistä

Aamuyön hetkinä, silloin kun kaikki nukkuivat vielä, katselin mökin kulmalta viljapeltoja. Oli aivan tyyni mutta näytti kuin joku olisi koskettanut niitä hyvin varovasti. Tähkäpäät lainehtivat hiljalleen, aivan kuin hiljaiset meren aallot. Aurinko oli juuri noussut, metsästä puiden välistä näkyivät ensimmäiset säteet usvaisen harsomaisina. Viljat kääntyivät hiljalleen ottamaan vastaan uuden päivän.

Järvi oli vielä aivan tyyni, joskus aamuyön tunteina varhaisimmat kalastajat rikkoivat tyynen pinnan soutuveneillään, jättäen hetken jäljen käynnistään. Jossain järven toisella puolella kukko kiekui uuteen aamuun, sen ääni kuului selvästi veden ylitse. Kuikan kutsuhuuto kiiri jostain kauempaa.

Istuin nurmikolle ja kuuntelin aamun heräämistä.

Advertisement

2 comments

  1. Tykkään näistä, näista jää hyvä rauhallinen olo – kerronta on elävää, nämä voi myös nähdä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s