Kuukausi: syyskuu 2014

Runotorstai – Tie III

Tiet johdattavat joskus
tuntemattomille maille,
harhauttavat kävelemään pettävän suon ylitse,
eksyttävät pimeään metsään,
mutta jos on tarpeeksi vahva,
löytää itsensä takaisin,
tielle,
joka  ei petä alta.

 

Runotorstai – tie

Mainokset

Runotorstai – vilja III

Varhain aamulla piti juosta pihan poikki kostean nurmikon kastellessa paljaat jalat.
Pienet asiat tehtiin ladon nurkalle, siihen missä vehnäinen viljapelto oli lähempänä.
Vilja liikehti hiljalleen, aivan kuin jokin suuri käsi olisi silittänyt sen tuuheita tähkiä.
Kultaista viljaa näkyi lähes silminkantamattomiin, kurkottaessa hieman oikealle näki
keltaisen rypsipellon joka kylpi aamun ensimmäisten säteiden valossa.
Viljapelloissa oli jotain satumaista, niitä olisi voinut katsella kuinka kauan tahansa,
tuntea niiden tuoksun, elinvoiman, äänettömän kauneuden.

 

Runotorstai – vilja

Runotorstai – vilja

Mies istui varhain aamulla katsellen talonsa portailtaan peltoa joka ennen oli
vaatinut paljon työtä, aamusta iltaan. Nyt se oli myyty eikä viljaa enää tarvinnut
korjata. Se tuntui jotenkin lohdullisen haikealta, ikää oli jo tullut eivätkä voimat
enää olleet entisellään. Ei sitä olisi jaksanut, mies ajatteli. Mutta silti hän kaipasi
vanhoja aikoja, keväällä kyntämistä, kesällä viljan kasvua, syksyllä puimista,
siitä oli muodostunut hänen vuodenaikansa. Talvella sai syödä oman
peltonsa viljasta leipää, tiesi ainakin mistä se oli tullut.

 

Runotorstai – vilja