Runotorstai – vilja

Mies istui varhain aamulla katsellen talonsa portailtaan peltoa joka ennen oli
vaatinut paljon työtä, aamusta iltaan. Nyt se oli myyty eikä viljaa enää tarvinnut
korjata. Se tuntui jotenkin lohdullisen haikealta, ikää oli jo tullut eivätkä voimat
enää olleet entisellään. Ei sitä olisi jaksanut, mies ajatteli. Mutta silti hän kaipasi
vanhoja aikoja, keväällä kyntämistä, kesällä viljan kasvua, syksyllä puimista,
siitä oli muodostunut hänen vuodenaikansa. Talvella sai syödä oman
peltonsa viljasta leipää, tiesi ainakin mistä se oli tullut.

 

Runotorstai – vilja

Advertisement

2 comments

  1. Tässä lauseessa/vaiheessa oli hienoa tunnelmaa: ”Mutta silti hän kaipasi vanhoja aikoja, keväällä kyntämistä, kesällä viljan kasvua, syksyllä puimista, siitä oli muodostunut hänen vuodenaikansa.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s