Runotorstai – vilja III

Varhain aamulla piti juosta pihan poikki kostean nurmikon kastellessa paljaat jalat.
Pienet asiat tehtiin ladon nurkalle, siihen missä vehnäinen viljapelto oli lähempänä.
Vilja liikehti hiljalleen, aivan kuin jokin suuri käsi olisi silittänyt sen tuuheita tähkiä.
Kultaista viljaa näkyi lähes silminkantamattomiin, kurkottaessa hieman oikealle näki
keltaisen rypsipellon joka kylpi aamun ensimmäisten säteiden valossa.
Viljapelloissa oli jotain satumaista, niitä olisi voinut katsella kuinka kauan tahansa,
tuntea niiden tuoksun, elinvoiman, äänettömän kauneuden.

 

Runotorstai – vilja

Advertisement

4 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s