Kuukausi: lokakuu 2014

Runotorstai – ruoka II

 

Ikää oli jo tullut eikä se elämä tästä enää parantunut. Oli sentään hyvä kun oli jotain seuraa, kaksi kissaa miehellä oli, Rouva Miina Sillanpää ja Aleksandra Gripenberg, eivät ne paljon jutelleet, mitä nyt joskus naukuivat ruokansa perään. Täysylläpito niillä oli, kalaa ja lihaa, niistä ne pitivät. Kissat olivat yhtä vanhoja kuin mies itsekin, elleivät sitten vanhempiakin. Syksyllä Rouva Miina Sillanpää oli ilmestynyt mökille ja jäänyt. samoin tuli toinenkin kissa rouva Aleksandra Gripenberg. Hyvin ne tulivat toimeen keskenään eikä kissoja kukaan ollut kaivannut. Kissoille piti antaa kunnon nimet, ei mitään miukuja ja maukuja. Kun ne kerran olivat päättäneet jäädä miehen mökille, niitä piti kunnioittaa ja pitää huolta.

Eräänä syksyisenä aamuna portaille oli tuotu kaksi hiirtä, aivan kuin kissat olisivat halunneet maksaa takaisin ylläpidostaan. Hiiret eivät olleet miehen mieleen. Kissat katselivat hieman myrtyneinä miehen heittäessä hiiret roskikseen. Vähän sen jälkeen portaille oli ilmestynyt kaksi ahventa. Mies katseli hymyillen kissojaan, ajatellen, aika veijareita ovat.

Runotorstai – ruoka II

Mainokset

Runotorstai – ruoka

Mies istui varhain aamulla katsellen talonsa portailtaan peltoa joka ennen oli vaatinut paljon työtä, aamusta iltaan. Nyt se oli myyty eikä viljaa enää tarvinnut korjata. Se tuntui jotenkin lohdullisen haikealta, ikää oli jo tullut eivätkä voimat enää olleet entisellään. Ei sitä olisi jaksanut, mies ajatteli ja laittoi kätensä rinnalleen, siitä oli ottanut jo muutaman kerran, välillä pahastikin. Mutta silti hän kaipasi vanhoja aikoja, keväällä kyntämistä, kesällä viljan kasvua, syksyllä puimista, niistä oli muodostunut hänen vuodenaikansa. Silloin sai syödä oman peltonsa viljasta leipää, tiesi ainakin mistä se oli tullut.

Runotorstai – ruoka