Runotorstai – hetki

 

Perunkirjoitus

Kun kaikki olivat tulleet, oli hyvin hiljaista. Tummissa vaatteissaan istuttiin tuvan pöydän äärelle, kukaan ei istunut ikkunan viereen, siihen jossa talon isäntä oli aina istunut. Kahvi alkoi kiehumaan, vanha putkiradio särisi ja sihisi kuten aina ennenkin, sen kuului olla päällä, se oli osa kaikkea. Joululahjaksi oli saanut uudempia radioita, kaikki ne lojuivat kaapissa käyttämättöminä.

Portaat vintille tuntuivat kaventuneen. Huone oli pienentynyt, mutta se sama tunnelma, katon vinoista laudoista, suurista poikkiparruista, sahanpurusta lattialla lautojen välissä, valkoisista pienistä verhoista jotka peittivät osittain pienet vintin ikkunat olivat yhä olemassa. Katsoin ikkunasta, en ollut vieläkään käynyt tuolla kaukaisessa pellon takaisessa metsänreunassa, se tuntui olevan nyt paljon lähempänä.

Vanha tunturi mopo seisoi ladossa suurten ovien takana, tuntui kuin se olisi odottanut jotakin. Se näytti yksinäiseltä, niin pieneltä, suuressa tilassa. Vanhat työntökärryt olivat heinien paikalla, klommoiset maitotonkat seinää vasten siistissä rivissä, haravat seinää vasten naulojen varassa.

Palasin ladon nurkalle ja katselin syksyistä puitua viljapeltoa, muistin sen kesän tuoksun vieläkin, aika pysähtyi ja katosi, syntyi hetki.

Runotorstai – hetki

Advertisement

5 comments

  1. Katsoin syksyistä puitua viljapeltoa, aivan upea vertauskuva tästä kaikesta, menneestä. Eläydyin voimakkaasti näihin tunnelmiin, niin tuttuja paikkoja omasta lapsuudestakin, niin elävästi kuvattu ja niin suurella lämmöllä ja ymmärryksellä ja kunnioituksela. Tuokin niin tuttua, miten mittasuhteet pienenevät ja muuttuvat. Liikuttava oli tuokin hetki, jossa Tunturi mopo seisoi ladossa.yksin, miten hienosti siitäkin nousee vertauskuva

  2. ”Katsoin ikkunasta, en ollut vieläkään käynyt tuolla kaukaisessa pellon takaisessa metsänreunassa, se tuntui olevan nyt paljon lähempänä.”
    Tämä kohta vaikutti runossasi, koska siinä tuntuu kiteytyvän monta tasoa runossasi: kaikki ne tekemättömät asiat, toteuttamattomat unolmat, lapsuus, nykyisyys, elämän rajallisuuden oivaltaminen.
    Kokonaisuus on vaikuttava ja koskettava, eleettömyydessä on voimaa. Pidin tästä erittäin paljon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s