Runotorstai – hetki II

 

Silloin oli talvi kun kävimme mökillä. Kesällä mökkitie oli ruohojen peitossa, nyt auton pohjaan rapisivat lumikokkareet. Talon katolla oli lunta, ikkunat olivat huurteessa alhaalta, kaikki näytti erilaiselta, paljaammalta, näki kauemmaksi. Pihakeinussa oli jäätä ja kaivossa kannen alla oli vaahtomuovinen suojus. Meidän piti riisua kengät eteisessä, kesällä sai kulkea paljain jaloin. Kengät näyttivät jotenkin omituisilta eteisessä rivissä. Kenkien toisella puolella oli suuri kasa halkoja, ne ulottuivat lähes eteisen ikkunaan saakka. Niillä lämmitettiin tuvan leivinuuni ja kakluunit. Eteinen tuntui paljon ahtaammalta kuin kesällä.

Minä en ainakaan mennyt käymään ulkohuussissa vaikka olisi ollut minkälainen hätä, takapuoli siellä olisi jäätynyt. Ladon kulmalle pääsi vielä jos kävi nopeasti, onneksi nyt ei ollut kovin kylmää vielä. Lumi oli muuttunut siellä keltaiseksi, minua huvitti se jotenkin.

Vanha Tunturi mopo oli ladossa pressun alla, oli jo liian kylmää ajaa. Tiet alkoivat olemaan jo liukkaita. Sauna oli ainoa lämmin paikka, se oli vieläkin hieman lämmin, oltiin varmaan saunottu eilen illalla. Ei se silti lämmittänyt vieressä olevaa puuceetä.

Aurinko laski nopeasti iltaan mennessä. Ikkunoista ei nähnyt mitään, valoja ei näkynyt missään. Oli aivan pimeää. Ulos mennessä terassin ovelta näkyi himmeästi pellon toisella puolella olevan maatilan valoja, ne saattoi erottaa juuri ja juuri. Kuinka näin pimeässä saattoi asua, se pelotti vähän.

Kakluunissa puut rätisivät kodikkaasti, tuvassa paloi pieni kirkas lamppu ilman kupua. Sen kuului jotenkin ollakin sellainen, ei tänne mitkään kristallikruunut olisi sopineet. Öljy lampun liekki lepatti rauhattomasti joka loi seinille vaeltavia tummia hahmoja.

Vintillä oli kylmä, tuulen saattoi melkein tuntea harvojen lautojen välistä vaikka ne olivat tiivistetty. Lattialaudoilla olleet sahanpurut olivat muuttuneet kokkareiksi. Ne eivät enää olleet sellaisia kuin rannalla oleva hiekka joka valui sormien välistä. Kylmyys kadotti muistot, oli vain tämä hetki.

Runotorstai – hetki II

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s