Runotorstai – ikkuna

 

Aurinko ei enää noussut tänään, oli vain loputonta pimeyttä, hämärän rajamailla
jossa ei tiennyt koska aamu alkoi, ja mihin se loppui. Hämäryys peitti kaiken alleen
ennen pimeyttä painautuen valkoiseen viittaansa. Ikkunasta katsoessa, ne talot
jotka näki silmin, loistivat pieninä valopisteinä jossain kaukaisuudessa paljastaen
elämän olomassaolon. Kauempaa kukkulalta saattoi nähdä  valaistuneen madon
joka kiemurteli pitkin kairaa jähmettyneenä. Toisinaan yöllä saattoi nähdä
paremmin, kuun valaistessa valkoisen jäisen maailman.

Runotorstai – ikkuna

Advertisement

3 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s