Kuukausi: joulukuu 2014

Runotorstai – itsenäisyys

 

Mitalin olivat lähettäneet, vilkaisi isä sitä kerran, laittoi sitten piironkin kaappiin. Sinne se
jäi, ei koskaan ottanut sitä pois sieltä, ei katsonut, ei esitellyt vieraille.  Ei siitä koskaan
puhunut, oli vaikea aihe, oli mieluimmin hiljaa. Korottivat samalla kersantiksi. Ei se paljon
auttanut laivanrakennus hommissa.  Katsoi isä joskus linnan juhlia, oli hiljaa ja kävi
nukkumaan.

Runotorstai – itsenäisyys

Runotorstai – ikkuna II

Minä katselin joskus yöllä ikkunasta, oli hiljaista ja pimeää, jotenkin pidin siitä, sen
rauhallisuudesta. Yöllä vastapäinen talo oli kuin suuri musta järkäle pimeää yötaivasta
vasten. Ensimmäiset valot syttyivät viiden aikoihin aamulla, silloin kun aamun lehti kolahti
postiluukusta. Kuudelta useimmissa ikkunoissa oli jo valo, duunareiden työt alkoivat
seitsemältä. Syttyvät, sammuvat valot näyttivät  kuin palapeliltä, ihmisten elämältä.
Vaikka valot sammuivat jostain ikkunasta, ei voinut olla varma etteikö asunnossa olisi ketään.

Minä tunsin heistä lähes jokaisen, useimmat lähtivät aamulla töihin,  vauva valvotti muutamaa äitiä, koiraa piti käyttää aamulla ulkona, lapset piti valmistella kouluun. Jotkut odottivat kaupan avautumista, eräät nukkuivat vielä,  olivat vuorotyössä ja toisinaan, varsinkin tilipäivinä muutama eivät sytyttäneet valoja koskaan viikonloppuisin. Kuten lamput kuin asukkaatkin olivat sammuneet.

Jouluna muutamissa ikkunoissa loistivat jouluvalot läpi yön, kokonaisen kuukauden.
Muutamat olisivat tarvinneet valoa selvityäkseen, elämä oli joskus vienyt pimeille poluille
joista oli vaikeaa löytää takaisin yksin.

Runotorstai – ikkuna