Runotorstai – ikkuna II

Minä katselin joskus yöllä ikkunasta, oli hiljaista ja pimeää, jotenkin pidin siitä, sen
rauhallisuudesta. Yöllä vastapäinen talo oli kuin suuri musta järkäle pimeää yötaivasta
vasten. Ensimmäiset valot syttyivät viiden aikoihin aamulla, silloin kun aamun lehti kolahti
postiluukusta. Kuudelta useimmissa ikkunoissa oli jo valo, duunareiden työt alkoivat
seitsemältä. Syttyvät, sammuvat valot näyttivät  kuin palapeliltä, ihmisten elämältä.
Vaikka valot sammuivat jostain ikkunasta, ei voinut olla varma etteikö asunnossa olisi ketään.

Minä tunsin heistä lähes jokaisen, useimmat lähtivät aamulla töihin,  vauva valvotti muutamaa äitiä, koiraa piti käyttää aamulla ulkona, lapset piti valmistella kouluun. Jotkut odottivat kaupan avautumista, eräät nukkuivat vielä,  olivat vuorotyössä ja toisinaan, varsinkin tilipäivinä muutama eivät sytyttäneet valoja koskaan viikonloppuisin. Kuten lamput kuin asukkaatkin olivat sammuneet.

Jouluna muutamissa ikkunoissa loistivat jouluvalot läpi yön, kokonaisen kuukauden.
Muutamat olisivat tarvinneet valoa selvityäkseen, elämä oli joskus vienyt pimeille poluille
joista oli vaikeaa löytää takaisin yksin.

Runotorstai – ikkuna

Advertisement

One comment

  1. Olipa ihana lukea taas tarinaasi Ari. Tuli kotoinen olo, kuin olisin ollut katsomassa ikkunoita, ihmisten elämää kanssasi. Maalasit upean kuvan tarinallasi. Kiitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s