Runotorstai – Musta

Ikkunan takana vilahtelevista maisemista näki kuinka pimeys hellitti hetki
hetkeltä, metsän, peltoaukean, asemien jälkeen. Yön sormet näkyivät vielä
puiden lomassa, pimeys valtasi syvemmällä  metsässä olevat puut. Niiden
jälkeen vihreät aukeat peltoaukeamat toivat valon esiin, auringon joka oli
juuri noussut metsän takaa. En enää katsonut taakseni, oli aika tulla
valoon takaisin.

Runotorstai –  musta

Mainokset

4 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s