Runoja
Koirat ja lapset tietävät
Koirat ja lapset tietävät kuinka katsoa, olla lähempänä,
sanomatta sanaakaan,
mistä ne, jotka eivät tiedä kaikkea vielä,
voivat ymmärtää.
Sanoja joita ei ole koskaan ollut
Kuu vuoksettaa, meritähdet vilkuttavat rannalla,
sukaset kastuvat rantakivillä,
tähdet katoavat tuntureiden taakse,
on hiljaista,
sanoja joita ei ole koskaan ollut
Talvella varjot ovat pitkiä ja valkoisia
Talvella varjot ovat pitkiä ja valkoisia, lumi on märkää ja likaista. Askeleet katoavat kiinni, hiutaleet kadottavat merkit, seuraaminen on vaikeaa. Kuu tietää kylmää, tähdet jäätyvät varjoihin.
Valo
Puun runko katkaisee valon, lumi tekee sokeaksi,
ikkunan takana vihreiden saarekkeiden ihmeet,
ruohosipulia hangella, kissa naukaisee käytävässä valoon
Eivät ne tiedä
Eivät ne tiedä, korkokengät puhkaisevat kadut auringon noustessa, valkoiset linnut laskeutuvat taivaasta, valtaavat kalakojujen katot, meri on aina korkeammalla sateiden jälkeen. ilmassa hehkuu rauhattomuus, raitiovaunujen lankojen iskiessä kipinää. Ulapalta puhaltava tuuli kylmettää kasvot, vanha mies istuu hiljaa vuoronumero kädessään, vielä viime kesänä joku hymyili tässä talossa, kysyy jotain, eivät ne tiedä.
Juuria
Kuin sammaleet,
metsän mattona,
jokin herää minussa,
pitävät juurista kiinni
Ristipistoja
Aivan kuin aurinko olisi kuollut, harmaata, likaista lunta, paljaat kävelytiet, kuin ristipistoja silkkikankaalla.
Hattu hyvin…
Jos lippistä sovittaa 30 kertaa bussimatkan aikana päähän,
tuleeko se sen paremmin,
jos vain kerran laittaisi,
ja antaisi olla…
Kuninkaan oikeus
Vain kuninkailla on lupa keskeyttää,
puhua sanojen päälle