Putoavat tähdet

Tuli kolmas yö, ja kaikki pienet tähdet putosivat taivaalta, nekin joilla ei ollut vielä nimeä. He jotka olivat nukkuneet, nähneet unia, heräsivät hämärän hiljaisuuteen, hetken kadotessa ikkunoiden takana kaukaisuuteen. Jossain missä merkit kertoivat elämästä, ohuet viivat sulautuivat kiveen, piiloutuen ikuisiksi ajoiksi. Pimeys peitti maan ja sen ääriviivat. Elämän rajaa oli enää vaikeaa hahmottaa. Kolmen kuun kierron jälkeen puhdas sade kasteli maan, taivaanranta paljasti viivansa pimeydestä, valo palasi valtiaaksi. Henget alkoivat liikkumaan maan piirissä, elämä sai muotonsa ja aika palasi takaisin ja he alkoivat laskemaan minuutteja, tunteja, päiviä ja vuosia. Tähdet syttyivät taivaalle ja häikäisevä viiva joka kiiti yli taivaanrannan sai heidät toivomaan.

Advertisement

4 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s