Runotorstai – ruoka

Mies istui varhain aamulla katsellen talonsa portailtaan peltoa joka ennen oli vaatinut paljon työtä, aamusta iltaan. Nyt se oli myyty eikä viljaa enää tarvinnut korjata. Se tuntui jotenkin lohdullisen haikealta, ikää oli jo tullut eivätkä voimat enää olleet entisellään. Ei sitä olisi jaksanut, mies ajatteli ja laittoi kätensä rinnalleen, siitä oli ottanut jo muutaman kerran, välillä pahastikin. Mutta silti hän kaipasi vanhoja aikoja, keväällä kyntämistä, kesällä viljan kasvua, syksyllä puimista, niistä oli muodostunut hänen vuodenaikansa. Silloin sai syödä oman peltonsa viljasta leipää, tiesi ainakin mistä se oli tullut.

Runotorstai – ruoka

Advertisement

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s