Runotorstai – jäässä

 

Pakkasyön jälkeen ladut olivat jäätyneet, sukset tuntuivat kuin liitävän ladulla, jyrkimmissä mäissä piti malttaa, melkein jarruttaa. Metsässä oli hiljaista, vain sauvojen korahdus hankeen, suksien äänet jäisessä urassa tuntuivat olevan ainoat äänet, mutta jos malttoi pysähtyi hetkeksi saattoi kuulla muutakin, jokin visersi mäntyjen latvassa, siipien suhahdus, lumen putoaminen oksalta,  jokin oli  ollut siinä hetki sitten. Jäätyneen maailman hiljaiset äänet.

Runotorstai – jäässä

Advertisement

5 comments

  1. Upea..toi viiminen lause oikein kruunas runon ”jäätyneen maailmaan hiljaiset äänet! Ihan silmissäni näin kuvan metsästä, laduista ja se hiljaisuus täytti sydämeni rauhalla. Hieno runo..odotin jatkoa..=)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s