Marraskuun kirpeä aamu, ihmiset katoavat juniin, etsin paikkani, odotan. Lähes huomaamaton nytkähdys, asema katoaa hiljalleen. Kun puita ei enää erota metsästä, tietää olevansa matkalla, kääntöpisteellä, ilman paluulippua.
—————————————————————————————
Runotorstai – Kääntöpiste
Ari - Runoja 
Kiitos tästä. Marras on helvetti niin että tämäkin runo sait mut itkemään. Mutta ehkä silläkin on tarkoitus.
Kiitos Arja, mukavaa jos kosketti
Tulee mieleen vanha viisaus ”samaan jokeen ei voi astua kahdesti”. Samaa junamatkaakan ei voi tehdä kahdesti, vaikka niin helposti ajattelisi. Huiiii!
Kun puita ei enää erota metsästä – tuo jotenkin kosketti… mikään ei tule meitä vastaan kahdesti eikä koskaan tiedä, mihin matka lopulta vie…
Juuri niin junamatka alkaa ja menee. Pidin tästä.
Harmaa junamatka. Näin ne alkavat ja loppuvat. Pisteenä iin:n päälle olisi tietysti vielä lipuntarkastajan saapuminen palttoossaan viereesi..
Ilman paluulippua – seikkailut odottavat jossain. Huomaamaton nytkähdys – voi olla huomaamatonkin se muutos aluksi.
Hieno! Jokainen hetki, jokainen lähtö on kääntöpiste.