On jo liian myöhäistä, kesä kuivatti puimatta jääneet korret jotka muuttuivat kalmean
vaaleiksi hapertuneiksi vanhuksiksi, odottaen vain tummien sormien kyntämää
sarkaa. Ehkä ensikesänä ne saavat uuden elämän, elokorjuun aikaan.
Runotorstai – vilja
Ari - Runoja 
Pidän tmän karuudesta!